LÄHIMMÄISEN RAKKAUS LUMIMYRSKYN KESKELLÄ

Muutaman päivän ajan mielessäni on pyörinyt ajatus Jumalan lähestymisestä. Mitä tapahtuu, kun Jumala tulee lähelle? Onko se todellista lähimmäisenrakkautta – sitä, joka näkyy teoissa eikä vain sanoissa?

Eräänä viikonloppuna saimme tänne Etelä-Suomeen kunnolla lunta. Lumimyrsky toi kauneutta, mutta myös haasteita – erityisesti autoilijoille. Maanantai-aamuna ajattelin lähteä ulos puhdistamaan parkkipaikkaamme, mutta lopulta päätin lähteä kävelylle ja rukoilla samalla. Rukoilin Jumalan johdatusta – erityisesti olin pohtinut, kuinka voisin kohdata ihmisiä ja kertoa heille Jeesuksesta. Kysyin Jumalalta: jos tämä on Sinusta, anna viisautta ja apua.

Kävellessäni – noin kahden kilometrin päässä kotoa – huomasin vanhemman pariskunnan, joiden auto oli juuttunut lumeen. Olin rukouksessa ja hetken vain katselin tilannetta, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin jo heidän luonaan kysymässä: "Työnnänkö vai onko teillä lapiota?" Mies vastasi, että lapio olisi, mutta he eivät pääse ulos autosta.

Aloin lapioida. Tein työtä noin puoli tuntia. Lopulta paikalle tuli aura-auto, mutta kuljettaja ei osannut laskea auraa alas, joten hänen avustaan ei ollut paljoa hyötyä. Onneksi olin saanut lunta jo hyvin siivottua, ja se riitti siihen, että pariskunta pääsi lähtemään lääkäriin – Jorviin, jos oikein kuulin. He kiittivät minua sydämellisesti ja kysyivät, mitä ovat minulle velkaa. Vastasin: "Ette mitään."

Kävelin selkä jäykkänä kotiin päin, ja ajatuksiini nousi se rukous, jonka olin esittänyt ennen tapaamista. Rukoilin johdatusta – ja päädyin auttamaan pariskuntaa. Lähimmäisenrakkaus sai minut tarttumaan lapioon. Jumala yllätti – jälleen kerran.

Tämä kokemus sai minut ajattelemaan: Jos emme huomaa avuntarvitsijaa arjen keskellä, miten tunnistamme heidät kauempana? Meidän olisi hyvä olla valmiita näkemään ja toimimaan siellä missä olemme, juuri nyt.

Siunaavin terveisin Jussi Ärling

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1.Joh.4:10