Toivon Kipinää sinulle!

Joskus tuntuu, että elämässä ei ole toivoa. Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päällemme,
tuntuu kuin viimeisetkin valon pilkahdukset olisivat hiipuneet elämässämme, eikä valoa ole havaittavissa tunnelin päässä.

Olin erään kerran tällaisessa tilanteessa, jossa tuntui, että vaikeuksia tuli vaikeuksien jälkeen enemmän ja enemmän. Tuntui, että vaikeuksien vuori oli miltei yhtä suuri, kuin Hermonvuori ja olin aivan loppu. Välillä mieleeni hiipi ajatus, että jaksanko edes elää? Kyselin Jumalalta, miksi juuri nyt elämässäni tuntuu, että kaikki vaikeudet kasaantuvat yhtä aikaa päälle?

Erään kerran yöllä nukkuessani minulle tuli sanat: Jussi, opettaja on aina hiljaa kokeen aikana.
Aamulla herätessäni olin hyvin iloinen, kun tiesin etten ole yksin. Jumala on katsellut minua ja hän oli valmistanut minua johonkin näiden vaikeuksien kautta ja silloin minussa syttyi Toivon Kipinä. Tiesin, että Jumala ei laita yhtään enempää taakkaa tai vaikeutta, mitä en kestäisi tai jaksaisi kantaa.

Raamatun kohta Filip.4:13." Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" tuli minulle hyvin tutuksi ja toistin sitä itselleni useasti. Sen kokemukseni jälkeen tunsin, kuinka minussa oli tapahtunut positiivista muutosta, josta olen kiitollinen Jumalalle.

Elämässämme voi olla aikoja, jossa toivo on kateissa, silloin olisi hyvä, että ystävät tulevat rinnalle rukoillen ja kantaen taakkaa mikä on vienyt toivon kipinän elämästä.

Hyvä ystäväni, sinä voit olla jollekin arvokas Toivon Kipinä.

Sinua Siunaten: Jussi Ärling 

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1.Joh.4:10