Tervehdys sisareni ja veljeni Herrassa

Syksy on käsillä ja ne inhottavat syyssateet ja syysmyrskyt myös. Joillakin ne saattavat vetää mielen mustaksi ja voimat vähiin, mutta haluaisin muistuttaa sinua, että vaikka olosuhteet olisivat minkälaiset, niin ilo Herrassa on väkevyytemme. Paavali kehoittaa Filippiläisiä olemaan mistään murehtimatta sekä tuomaan kaikki pyynnöt ja rukoukset kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäviksi. (Fil.4:6–7). Lupaus kuuluu silloin myös taivaallisesta rauhasta, joka on enemmän kuin pystymme käsittämään. Jumalan ylistys on voimamme arkipäivässä. Raamattu kehoittaa meitä monissa kohdin ylistämään Jumalaa ja Hänen Pyhää nimeään.

Kun kiinnitämme henkemme katseen Häneen, Jeesukseen Kristukseen, joka on vapahtajamme, myös ne arkielämän murheet pienenevät. Ne eivät ehkä katoa elämästämme, mutta Jumalan rauha valtaa mielemme ja voimme olla levollisia. Toimintakykymme palautuu ja emme ole lamaantuneita ja murheissamme. Sielunvihollisen suunnitelma on, että olemme stressaantuneita ja murheellisia ja kaikesta huolissamme, jotta Jumalan kirkkaus ei pääsisi esiin elämässämme, emmekä pystyisi kertomaan Herramme suuruudesta. Herramme kyllä tietää mikä on meille parhaaksi ja minkä kestämme. Siksi kehotankin sinua kiinnittämään mielesi Jumalaan ja kiittämään Häntä. Aloita kiittämällä pelastuksesta ja ikuisesta elämästä, että Herramme on uskollinen ja armahtava. Hän rakastaa sinua tänäänkin, ja huomenna. Ikuisesti.

Ylistetään ja kiitetään Jumalaa yksin ja yhdessä seurakunnassa. Annetaan Hänen olla voimamme.

"Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, hän tuli minulle pelastukseksi! Hän on minun Jumalani, ja hänen kunniaansa minä julistan, hän on isäni Jumala, ja häntä minä korotan."(2 Moos 15:2)

Sinua siunaten: Sirpa Karvonen.

Toivon Kipinää sinulle!

Joskus tuntuu, että elämässä ei ole toivoa. Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päällemme,
tuntuu kuin viimeisetkin valon pilkahdukset olisivat hiipuneet elämässämme, eikä valoa ole havaittavissa tunnelin päässä.

Olin erään kerran tällaisessa tilanteessa, jossa tuntui, että vaikeuksia tuli vaikeuksien jälkeen enemmän ja enemmän. Tuntui, että vaikeuksien vuori oli miltei yhtä suuri, kuin Hermonvuori ja olin aivan loppu. Välillä mieleeni hiipi ajatus, että jaksanko edes elää? Kyselin Jumalalta, miksi juuri nyt elämässäni tuntuu, että kaikki vaikeudet kasaantuvat yhtä aikaa päälle?

Erään kerran yöllä nukkuessani minulle tuli sanat: Jussi, opettaja on aina hiljaa kokeen aikana.
Aamulla herätessäni olin hyvin iloinen, kun tiesin etten ole yksin. Jumala on katsellut minua ja hän oli valmistanut minua johonkin näiden vaikeuksien kautta ja silloin minussa syttyi Toivon Kipinä. Tiesin, että Jumala ei laita yhtään enempää taakkaa tai vaikeutta, mitä en kestäisi tai jaksaisi kantaa.

Raamatun kohta Filip.4:13." Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" tuli minulle hyvin tutuksi ja toistin sitä itselleni useasti. Sen kokemukseni jälkeen tunsin, kuinka minussa oli tapahtunut positiivista muutosta, josta olen kiitollinen Jumalalle.

Elämässämme voi olla aikoja, jossa toivo on kateissa, silloin olisi hyvä, että ystävät tulevat rinnalle rukoillen ja kantaen taakkaa mikä on vienyt toivon kipinän elämästä.

Hyvä ystäväni, sinä voit olla jollekin arvokas Toivon Kipinä.

Sinua Siunaten: Jussi Ärling